Mitä lumiukon selässä lukikaan Niksologiaa. Sukkahousuihin voi pakata vaikkapa kauranjyviä ja tehdä niistä monen näköisiä satuolentoja. Nämä otukset koristivat Jokijärven koulun ikkunalautaa satuseminaarin aikana.

TAIVALKOSKI Eipä meille monille tuiki tuntematon runoilija Aino Oljymäki olisi ikinä osannut aavistaakaan, miten, hyvä lunttilappu saattaa iso paperinukkelumiukko olla hänen lyriikkansa tulkinnassa!

Jotta runoilija olisi asian voinut todistaa, hänen olisi pitänyt olla mukana Jokijärven entisellä koululla kyläseuran järjestämässä satuseminaarissa torstai-iltana.

Oljymäen Vuodenajat -runosta tulkitsi Liina kevään, Aki kesän, Esa syksyn ja Juho talven.

Jokaisella lapsella oli ison paperinuken näköinen vuodenaikansa symboli- sanokaammepa, että lumiukko talven.

Alkuviikosta lapset päättivät lyhyestä harjoitusajasta huolimatta esiintyä torstain suuressa satuseminaarissa asianmukaisesti lastenjuhlakamppeisiin sonnustautuneina. Silloin hoksattiin, että pistetäämpä lunttilaput sille puolelle symboleja, joita yleisö ei näe, vain lukutaitoiset esiintyjät itse. Ja täydestä meni.

Uusia suunnitelmia

Jokijärven kyläkoulu, joka on tullut tunnetuimmaksi Kalle Päätalon opinahjona, lakkautettiin aktiivisen kyläseuran vastaanpanosta ja hyvistä perusteluista huolimatta. Hyviin perusteluihin kuului myös se, että kylässä on paljon lapsia.

Kaikenikäisiä lapsia riitti torstai-iltanakin yhdessä kaikenikäisten aikuisten kanssa isoon voimistelusalikäytössäkin olleseen luokkaan. Se oli koristeltu kuten koko muukin rakennus. Mutta vain luokkahuoneessa oli koristeina käytetty Jokijärven kyläseuran toimialueeseen kuuluvan tyrämäen kahdesta talosta lainattuja leluja ja satukirjoja. Niitä riittikin kaikkialle: puolapuihin ja koripallokoriin, jossa iso nalle tarkkaili porukkaa Sakari Topeliuksen satukirjojen keskeltä.

Paikalla olivat myös Satuviikon puuhamiehet. Toinen heistä oli Päätalo-instituutin rehtori Matti Kaarlejärvi, joka vakuutteli, että jokijärven koulu alkaa saada taakseen myötätuulta, jotta Päätalo-instituutti ja Päätalon maankuulu arkisto siirrettäisiin sinne.

Toinen tapahtuman puuhamiehistä, Taivalkosken omaksi satusedäksi nimetty lääkäri ja kirjailija Niilo Keränen kyseli, mitä satu on. Hän tunnusti, että oli yhdessä Kaarlejärven kanssa aikanaan yrittänyt tehdä satudirektiiviä, koska he yhdessä ovat Napero Finlandia -satukilpailun taustavoimat. Mutta he huomasivat etteivät osanneetkaan tehdä määritelmää, vaikka tiesivät että sadussa pitää olla sadunomaisuutta ja tainanomaista tapahtumaa.

Varalta hän esitti Satuseminaarissa koko joukon kalvoja, joissa esitetiin liuta väittämiä. Illan tartuttavimmat naurut kaikuivat pikkupoikien kikatuksina, kun Keränen pääsi kohtaan: “Nainen on ihminen.” Paperikruunupäisiä pikkutyttöjä juuri tämä väittämä ei lainkaan naurattanut.

 

Niilo Keränen korosti sadun merkitystä lasten kasvatuksessa. Kasvatuksen hän jakoi kolmeen osa-alueeseen: malleihin, varsinaiseen opetukseen ja piilo- opetukseen, jonka piiriin hän laski sadun. Keränen piti sadun osalta ehkä kaikkein merkittävimpänä ja vaikuttavimpana kasvattavana tekijänä tänä päivänä yhdessäoloa vanhempien tai kasvattajien kanssa:

”Tuo aikuinen haluaa viedä minut, lapsen, sadun maailmaan. Hänellä on aikaa minulle. Hän vastaa minun kysymyksiini. Hänellä on lämmin syli. Tänä aikana me kaikki tarvitsemme entistä enemmän taitoja solmia läheisiä ja lämpimimpiä ihmissuhteita niinä lyhyinä hetkinä, mitä meillä on aikaa toisillemme kiireisenjuoksemisen keskellä.”

70% sponsorointia Jokijärven koulun tapahtuma oli siinä mielessä tyypillinen Taivalkosken sunnuntaina Napero-kilpailun voittajan julkistamiseen päättyvän satuviikon tilaisuus, että koko kylän väen kerännyt tapahtuma oli tehty talkoovoimin, Sen lisäksi paikallinen elinkeinoelämä oli sponsoroinut erilaisten tarvikkeiden hankinnassa.

“Tätä rahoittavat Päätalo-instituutti ja kunta, mutta 70% kuluista katetaan sponsoroimalla” laski Niilo Keränen, joka on yksi keskeisimpiä tapahtuman talkoovoimia.

“Mutta ei tästä tulevaisuudessakaan ole tarkoitus tehdä mitään Keräs-päiviä”, naureskeli Soiperoisten maa -satukirjojen kirjoittaja, joka on nyt Päätalon tekopitäjän ja Päätalon tekopitäjän ja Päätalo- päivien kunnan ainoa kirjailija.(Kaleva/17.10.1998/Kaisu Mikkola).