Kirjailija Vuokko Niskanen vaatii:

Napero-Finlandia pitää saada Kaikkien suomalaisten tietoisuuteen

Joskus vielä tulee joku teille sanomaan, että siirretään tämä Napero-Finlandia kokonaan Helsinkiin, on lyhyemmät välimatkatkatkin ja ihmisiä kävisi enemmän, huomauttaa Vuokko Niskanen, Taivalkoskella vieraileva kirjailija. Hänen mielestään Napero-finlandian eteen pitäisikin tehdä niin paljon työtä, että kaikki sen tietäisivät. Mutta etelään ei Naperoa tule siirtää, sen koti on Taivalkoskella.

Koillismaalta eteläänkin

Vuokko Niskanen aikoo itsekin viikon kestäneeltä Naperoviikolta palatessaan viedä koillistuulta tuliaiseksi kotiin Turkuun. Viikon ajan hän kiertelee Taivalkoskella eri tilaisuuksissa katsomassa. Hän antoi osanottonsa satuseminaariin ja lukee kirjastossa lapsille tarinoitaan Hiekkalan lapsista. Niskanen on myös mukana sunnuntaisessa kirjoituskilpailun palkintojen jaossa

Pari vuotta sitten hän tapasi satusetä Niilo Keräsen sadun voimat -kiertueella.

Niskanen sanoo tuolloin kertoneensa Keräselle, että hän tahtoisi joskus tulla Taivalkoskelle Naperoviikon aikaan. Lupausta ei on unohdettu ja niin hän nyt katselee satuviikkoa omin silmin.

Muitakin yhteyksiä Niskasen ja Taivalkosken välillä löytyy. Olimme Kalle Päätalon kanssa samalla kustantajalla ja entinen mieheni Mikko Niskanen teki elokuvia Taivalkoskella.

Kirjasarja omasta lapsuudesta

Lastenkirjailijana on Vuokko Niskanen yksi maamme arvostetumpia ja palkitumpia. Hän on kirjailijauransa varrella tehnyt lapsille tarkoitetun kahdeksanosaisen romaanisarjan, joka kertoo Hiekkalan lasten elämästä. Ne perustuvat Niskasen omaan elämään, joka alkoi 1930-luvulla Laatokalla Tulolan saarella, sunnuntaina savusaunassa, keskellä kesää.

Onneksi ymmärsin syntyä 30-luvun puolella, sillä muuten ei olisi ollut mitään kerrottavaa, sanoo kirjailija, joka oli kuusivuotias perheen joutuessa Karjalasta evakkoon, pois sodan jaloista.

Hiekkalan lapset - kirjojen alaotsikkona on ”Romaani juuri lukemaan oppineille ”.Kirjat ovat syntyneet havainnosta, ettei juuri lukemaan oppineille lapsille 70-luvun lopulla ollut saatavilla juurikaan heidän tasolleen sopivaa tekstiä. Sen jälkeen tilanne on onneksi muuttunut.(Koillissanomat 14.10.1999/Auni Vääräniemi).