Toimintapäivä kokosi lapset yhteen

Jurmun koululla kävi, vilske marraskuun puolivälissä, kun kylän lapset ja vähän vanhemmatkin kokoontuivat leipomaan yhdessä joululeivonnaisia, askartelemaan ja tekemään puutöitä. Tapahtuman järjestivät Jurmun maa- ja kotitalousnaiset yhdessä Taivalkosken 4H-yhdistyksen kanssa.

Koululle kokoontui marraskuun puolivälin lauantaina reilusti kolmatta kymmentä lasta sekä pikkuinen joukko heidän vanhempiaan yhteiseen joulunalustapahtumaan.

Osanottajien runsaus herätti ansaittua huomiota. Jurmun nuoriso on tunnettu ahkeruudestaan ja innokkuudestaan koulunkäyntiä kohtaan. Tapahtuman järjestävät uskalsivat kuitenkin epäillä, olisivatko lapset yhtä suurella innolla lähteneet koululle lauantaina, mikäli kyseessä olisi ollut vaikkapa ylimääräinen vapaaehtoinen koulupäivä.

Aikuiset kyläläiset loistivat tapahtumassa lähinnä poissaolollaan. Se ei toiminnan tahtia kuitenkaan hidastanut, kenties päinvastoin.

Koulun keittiön valtasivat heti aamusta innokkaat piparin leipojat ja piparitaikinan syöjät. Piparin paisto sujui isommitta kommelluksitta Sotkasiiran Arjan johdatuksella.

Osa joukosta otti tehtäväkseen joulumakeisten valmistamisen. Makeisten valmistuksessa rankin urakka lankesi taatusti Petterille, joka sai tehtäväkseen toimia väliaikaisena pähkinänsärkijänä. Mantelirouheen asemasta kun muonamiehelle oli kaupan hyllyltä tarttunut mukaan kokonaisia maapähkinäitä.

Torttujakin tehtiin. Todella hyvästä, vaikkakin hieman hankalasti leivottavasta taikinasta keskitalon Minnan ohjeiden mukaan.

Torttutarpeiden hankinnasta vastannut henkilö on kautta aikojen ollut tunnettu huonomuistisuudestaan, ja tuli tapansa todistaneeksi tälläkin kertaa. Unohti tykkänään matkastaan niinkin olennaisesti tortuntekoon tarvittavan ainesosan kuin tortuntäytteen. Keittäjämme Mallun lahjoittamien luumupussien ja Arjan ihanan luumusosereseptin ansiosta unohdus saatiin kuitenkin paikattua ilman suurempaa paniikkia.

Kynttilänjalkoja ja keltasirkkuja

Maa-ja kotitalousnaisille puutyöt ovat hieman vieraampaa aluetta. Järjestäjät olivat kuitenkin päättäneet tarjota kylän poikajoukolle jotain aivan erikoista, ja mikäpä heille sen mieluisempaa olisi kuin koulun veistosalin monenmoiset häkkyrät ja vempaimet. Eli puutöitä piti järjestettämän.

Parviaisen Joukon johdolla veistoluokassa ahkeroi parhaimmillaan toistakymmentä isompaa ja pienempää pojannaskalia sellaisella innolla, että ei paremmasta puhettakaan. Iloinen vasaran pauke ja hienopaperin suhina kantautui veistoluokasta pitkälle koulun käytävälle. Maustettuna ihanalla naurunremahduksilla ja riemunkiljahduksilla.

Haavereitakaan ei kokonaan vältetty, mutta onneksi Artturi teloi sormeaan vain sen verran, että ensiapupaketin pienin laastarinpala riitti peittämään haavan ja lohduttamaan pientä sorvaajaa.

Mitä veistoluokassa valmistettiin, se jääköön osaltaan hämärän peittoon. Sen verran voi salaisuutta kuitenkin paljastaa, että joulua-attoiltana monen kotona avataan oman pojan itsetekemä lahjapaketti.

Kankaanpainannan saloihin johdatti jurmulaisia Karjalaisen Raija. Kohtuullisen helppo tekniikka ja valmiit sabluunat innostivat askartelijoita siinä määrin, että painantaa varten varattu kangaspakka hupeni pöydältä ennätysvahtia.

Joulunpunaiselle liinakankaalle ilmestyi enkeleitä, joulunkelloja, tähtiä ja muuta hempeää. Punatulkun sabluunalla paineltiin keltasirkkuja, punainen lintu punaisella kankaalla kun ei järin värikäs ilmestys ole. Omenapuun painanut Heikki totesi saman asian, ja valitsi omeniensa väriksi iloisen kirkkaankeltaisen.

Jouluaiheiden lisäksi liinoihin painettiin hevosia, tulppaaneja ja riikinkukkoja. Innokkaimman kankaanpainajan titteli kuuluu ylivoimaisesti Mallulle, joka valmisti joulupöydälleen pitkän, kauniin kaitaliinan.

Karkkeja saa syödä

Lauantaisen toimintapäivän päätteeksi maisteltiin yhdessä pipareita, torttuja ja karkkeja. Alkupihistelyn jälkeen todettiin porukalla, että karkkia riittää kaikille niin paljon kuin itse kenelläkin mahaan mahtuu.

Hyvin tuntui muuten mahtuvan. Niin pitikin. Toimintapäivän päätteeksi kokoonnuttiin tarkastelemaan aikaansaannoksia. Pöytäliinoja, tyynyliinoja, tauluja, kortteja, kynttilänjalkoja, isoja noppakuutioita, miekkoja ja puu-ukkoja kertyi näyttelyluokan pöydille pitkä rivi. Riitti siinä ihastelemista yhdellä jos toisellakin.

Järjestäjät omasta puolestaan olivat toimintapäivään iki-ihastuneita. Mikäpäsen mukavampi järjestäjille kuin tapahtuma, jossa selvästi viihdytään, ja jossa on väkeäkin enemmän kuin ne pakolliset kaksitoista. Anne Parviainen.(Iijoki seutu 23.11.1991).